Onnellisuus ei ole tulevaa vaan olevaa

Eilen julkaistiin uutinen, jonka mukaan Suomi on seitsemättä kertaa peräkkäin listattu maailman onnellisimmaksi maaksi. Niinpä ajattelin kirjoittaa hieman onnellisuudesta, vaikka se ei kovin tarkasti osu blogin perinteisiin aiheisiin. Onnellisuus on kuitenkin asia, jota olen paljon pohtinut ja opiskellut.

Saavutuksilla ei rakenneta onnellisuutta

Vuonna 2010 keväällä kävelin Turun yliopiston portaita matkalla Matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan hallintopalveluihin. Olin saanut ilmoituksen, että tutkintotodistukseni olisi noudettavissa ja olin odottanut tuota päivää pitkään ja hartaasti. Hallintopalveluiden tiskin takaa ojennettiin iso kirjekuori ja virkailija nousi ihan seisomaan ja onnitteli kätellen. Olin nyt virallisesti ja todistettavasti Filosofian tohtori. Matkalla yliopiston mäkeä alas tutkintotodistus kädessäni en tuntenut oloani yhtään sen erilaisemmaksi kuin ylöspäin kiivetessäni. Lintujen laulu tai auringonpaiste ei tunnu yhtään sen ihmeellisemmältä. Minut valtasi tyhjä olo ja pettymys.

Olen tuota päivää ja tuon hetken tuntemuksia miettinyt usein myöhemmin. Olin juuri saavuttanut jotain merkittävää elämässäni, mutta miksi silti lopputulos tuntui pettymykseltä. Olin odottanut, että kun saan tuon saavutuksen niin tuntisin riemua, onnistumista ja onnellisuutta. Olen tapahtuneesta oppinut, että jonkin saavutuksen tavoittaminen ei tuo onnea. Se tuo parhaimmillaan lyhytaikaisen riemun, mutta se ei nosta ihmisen onnellisuustasoa loppuelämäksi. Se itseasiassa ei muuta ihmisen onnellisuustasoa mitenkään pitkässä juoksussa.

Tästä seuraa, että ihminen, joka etsii onnellisuutta saavutusten ja tavoitteiden kautta ei koskaan löydä onnea. Aina kun hän saavuttaa jotain, niin mielen valtaa samanlainen tyhjyys kun minut valtasi kun lampsin yliopiston portaita alas. Tällöin pakonomaisesti asetetaan seuraava tavoite ja maali, jonka saavuttamalla onni saataisiin kiinni, mutta tästä muodostuukin vain kierre, jossa saadaan ehkä tehokkaasti paljon aikaan, mutta ei koskaan olla onnellisia.

Miten tullaan onnelliseksi

Kuten otsikko sanoo, onnellisuus on olevaa, ei tulevaa. Tämä tarkoittaa, että ihminen joka odottaa onnellisuuden olevan jotain mikä on tulossa, ehkä omien tavoitteiden saavuttamisten kautta tai vielä surullisemmin, jonkun toisen itsestä riippumattomien asiankulkujen tapahtuessa, ei koskaan ole onnellinen. Hänelle onnellisuus on aina tulevaisuudessa, jonkun matkan päässä, mutta ei koskaan siinä hetkessä.

Tästä seuraa, että vain ihminen joka osaa iloita asioista, joita hänellä jo on, voi olla onnellinen. Ihminen, joka pystyy näkemään nykyisessä asiantilassa pääosin hyviä puolia ja arvostaa sitä mitä on, voi tuntea itsensä onnelliseksi. Tällainen ihminen ei tarvitse tutkintoja, mainetta, kunniaa tai someseuraajia ollakseen onnellinen. Hän osaa iloita juuri niistä asioista, jotka hänellä on.

Onnellisuuden ristiriita

Tästä kaikesta seuraa hassu ristiriita. Ihminen, joka ei tavoittele mitään eikä näin koskaan saavuta mitään, voi olla onnellinen ja ihminen, joka asettaa määrätietoisesti tavoitteita, työskentelee niiden eteen määrätietoisesti ja saavuttaa paljon asioita, voi olla onneton. Tai en tiedä onko tässä lopulta mitään ristiriitaa. Tämä vain tarkoittaa, että onnellisuus ei ole kilpailu tai kisa, se on mielentila.

On silti hyvin todennäköistä, että ihminen joka passiivisesti on paikallaan eikä tavoittele koskaan mitään, alkaa tuntea ennemmin tai myöhemmin riittämättömyyttä, pitkäveteisyyttä ja yksinkertaisesti tarvetta tehdä edes jotain. Siksi olisi hyvä pyrkiä olemaan aktiivinen elämässään, tavoitella asioita ja kehittyä. Mutta pitää osata olla onnellinen matkasta eikä odottaa vain perille pääsyä.

Mitä mieltä olit tekstistä?

• Pysytään jatkossa liiketoimintaan liittyvissä aiheissa.
• Näitä muita aiheita on kiva lukea välillä.