Palkka rekryilmoitukseen vai ei?

Heti alkuun lyhyt disclaimer, että käsittelen tätä nimenomaan ylemmän johdon ja asiantuntijatehtävien rekrytoinnin näkökulmasta. Jos seuraa somekeskustelua, niin tulee ensimmäisenä mieleen, että jos haluat saada hyvän rekryilmoituksen, niin siitä pitää olla palkka mainittuna. Argumenttina on, että ensinnäkin se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa millaista henkilöä haetaan ja toiseksi se kertoo tehtävän majoriteetista.

Palkka ja työsuhde-edut ovat työnantajan ja työntekijän välisen neuvottelun tulos. Kun lähdetään rekrytoimaan uutta henkilöä, niin tämä neuvottelu on käymättä. Työnantaja voi toki lukita omia neuvotteluasemiaan etukäteen ilmoittamalla haarukan, jossa palkkataso liikkuu. Pitäähän työnantajalla olla hyvä kuva millaista tehtävää ollaan täyttämässä, millaisia vastuita siihen sisältyy, millaisen osaamisen ja kokemuksen tehtävä vaatii sekä yleisesti millaista henkilöä tehtävään haetaan.

Mutta otetaan esimerkkitilanne, että yritys X etsii työntekijää johtotehtävään Y ja se on budjetoinut palkkakustannukseksi 150.000€/v. Se saa monta hyvää hakijaa, josta kolme jää finaaliin. Nimetään ehdokkaat tässä vaikka Almaksi, Aijaksi ja Ainoksi. Alma on suuren organisaation kasvatti, jossa hän on tällä hetkellä täysin vastaavassa tehtävässä ja hakee uusia tuulia pitkän uransa suolaksi. Aija on edennyt urallaan vaihtamalla firmaa aina parin vuoden välein saatuaan projektin valmiiksi ja nostanut samalla palkkatasoaan ja positiotaan organisaatiossa. Aija siis etsii projektia, jonka hän voi hoitaa ja siirtyä taas eteenpäin. Aino on joukon nuorin, joka on ollut muutamassa pienemmässä yrityksessä, mutta saanut siellä hyvää jälkeä aikaan ja maineen riskejä kaihtamattomana tekijänä. Kuvitellaan myös, että Alman palkkapyyntö ja työsuhde-edut ovat kustannukseltaan 175k€/v, Aijan 150k€/v ja Ainon 125k€/v.

On ymmärrettävää, että on olemassa myös kolmenlaisia saman palkkabudjetin yrityksiä, joista jokaiselle Alma, Aija tai Aino sopivat parhaiten. Vaikka palkkapyyntö olisikin yli budjetin, niin yritys voi hyvin uskaltaa ottaa riskin, koska Alma on täydellinen hakija juuri kyseisen yrityksen tarpeisiin. Ainon kohdalla taas voi käydä niin, että yritys nimenomaan haluaa nuoren, rohkea ja ei-kaavoihin kangistuneen henkilön, mutta koska tällainen on aina riski, niin sitä kompensoi pienempi palkkakustannus. Jos yritys siis hakuilmoituksessaan naulii palkkatasoksi 135-150k€, niin jäisikö Alman ja Ainon hakemukset kenties kokonaan lähettämättä. Tuskin Ainolla, mutta Almalla voisi jäädä.

Palkka ei ole aina kuukausipalkka plus työsuhde-edut. Se voi koostua bonuksista, ennalta sovituista korotuksista tai vaikkapa omistuksen vestaamisesta. Niinpä voidaan ajatella, että esimerkiksi Aino olisi riskejä kaihtamattomana kiinnostunut sekä bonusmallista että omistuksesta kun taas näistä omistus kiinnostaisi huonosti Aijaa, joka haluaa siirtyä aina seuraavaan firmaan kun tavoite on saavutettu. Alma taas ei välttämättä ole kiinnostunut näistä mistään vaan haluaa tasaisen riskittömän ja korkean palkan.

Pitää myös muistaa, että kusetus on kusetusta. Jos haetaan yritykseen johtajanimikkeelle henkilöä ja jos tuo nimike on suurin työsuhde-etu, joka siihen sisältyy, niin se on hakijoiden huijaamista. Oma näkemykseni on, että johtajalla on aina vastuualue sekä valta toimia omalla vastuualueellaan vapaasti. Jos kyse ei ole mikroyrityksestä, niin johtajalla on myös aina alaisia. Johtajan palkkataso myös vastaa johtajan kantaman vastuun suuruutta ja vastuun tulee olla todellinen eikä poliitikon vastuuta eli vastuuta, jossa epäonnistumisesta ei seuraa suoraan mitään.

Mielestäni siis palkkatieto rekryilmoituksessa ei ole välttämätön. Jos olet vilpittömin mielin hakenut ammattilaista selvästi määriteltyyn tehtävään, niin palkka ei toivottavasti ole pääsyy miksi palkkaamasi henkilö tuohon positioon lopulta halusi. Jos hakemus jää laittamatta sen takia, että hakuilmoituksessa ei ilmoiteta suoraan palkkaa, niin silloin hakija ei ole valmis käymään ehkä hankalaksi kokemaansa palkkaneuvottelua.

Lopuksi tosi juttu liittyen palkkaan. Joskus 2000-luvun alkupuolella David Choe niminen taiteilija palkattiin maalaamaan muraaleja startup-yritys Facebookin seinälle. Hän sai valita ottaisiko hän maksun rahana vai Facebookin osakkeina. Ilmeisesti Davidillä ei ollut pikkurahan puutetta, sillä vaikka hän piti Facebookin liiketoimintaideaa naurettavana hän päätti ottaa palkkion osakkeina. Viitisen vuotta myöhemmin nuo osakkeet olivat 200 miljoonan dollarin arvoisia. Mutta yhtä Davidia kohden on tuhat Tuomoa, jotka ovat antaneet aikaansa ja osaamistaan yrityksen omistusta vastaan vai todetakseen, ettei käteen jäänyt kuin kokemuksia. Olkaa siis Davideja, älkää Tuomoja.

Ps. Jos tykkäsit tekstistä niin voit sivun alareunasta tilata uutiskirjeen, niin saat sähköpostin aina kun uusi kirjoitus on julkaistu.