Verottomista osingoista

Verottomia osinkoja ei ole olemassakaan vaan tämä on poliittisessa kielessä luotu, totuutta pahasti vääristävä sananparsi. Parempi ja onneksi yleistyneempi termi on huojennetun verotuksen osinko, mikä ei ehkä sekään ole kaikkein kuvaavin, mutta käytetään sitä. Aloitetaan mistä on kyse ja yritän selventää asiaa niin, että se käy talousasioita tuntemattomallekin selväksi.

Veronmaksajain keskusliitto määrittelee huojennetut osingot seuraavasti (lyhennettynä): Luonnollisen henkilön ... listaamattomasta yhtiöstä saamasta osingosta on pääomatuloa 8 % osingon saajan omistaminen osakkeiden matemaattisesta arvosta. Tästä pääomatulo-osingosta on 25 % veronalaista pääomatuloa ja 75 % verovapaata tuloa. ... Tätä ns. huojennettua osinkoa voi saada verovelvollista kohden kalenterivuodessa enintään 150 000 euroa.

Tämä vaatii avaamista. Luonnollinen henkilö tarkoittaa siis ihmistä ja listaamaton yhtiö on sellainen, joka ei ole listattu pörssiin avoimeen osakekaupan käyntiin. Listaamattomia yhtiöitä on pääosa kaikista yrityksistä, joilla on esimerkiksi henkilöomistajia ja mahdollisesti toisia yrityksiä omistajana. Osakkeiden matemaattinen arvo on ns. tasearvo, eli yhtiön olemassa olevat varat, joista on vähennetty velat ja se jaetaan osakkeiden määrällä. Jos yhtiöllä on 100.000€ varallisuutta ja velkaa 20.000€, niin sen tasearvo on 80.000€. Jos yhtiön osakekanta on 100 osaketta, niin yhden osakkeen arvo on 80.000€/100, eli 800€/osake. Tämä 800€ on osakekohtainen matemaattinen arvo.

Tase-arvo ei ole käteistä rahaa

Nyt on hyvä huomauttaa tässä kohtaa, että yhtiön tasearvolla ei ole välttämättä mitään tekemistä esimerkiksi likvidin (käteisenä olevan) varallisuuden kanssa, sillä yhtiön varat ovat hyvin usein kiinni jossain hankalasti käteiseksi muutettavassa omaisuudessa. Tällaisia on esimerkiksi tuote- ja materiaalivarasto, koneet ja laitteet, kiinteistöomistukset, omistukset toisista yhtiöistä jne. Osa omaisuudesta on lisäksi taseessa ns. poistettavissa omaisuuserisssä, eli sen arvo taseessa laskee joka vuosi kirjanpitosääntöjen mukaan. Käteisvarat, eli pankissa pankkitilillä olevat varat voivat olla mitä tahansa, mutta voidakseen maksaa osinkoa yrityksellä pitää olla varoja, joista se osinkoa maksetaan. Niinpä usein käy niin, että vaikka tase näyttäisi hyvältä, eli yhtiöllä on paljon varallisuutta ja näin ollen mahdollisuuksia maksaa osinkoja, niin yhtiön käteisvarat ovat niin pienet, ettei isoja osinkoja pystytä maksamaan, koska siihen ei ole käteisvaroja. Tällöin usein tehdään niin, että osinkoja maksetaan, mutta ne jäävät velaksi yhtiöön. Osakas ei siis välttämättä saa latiakaan tililleen, mutta hänellä on mahdollisuus saada velkojaan maksetuksi yhtiöstä kun osakkaat näkevät, että yhtiöllä on siihen riittävästi käteisvaroja eli pankkitilillä rahaa. Tämä on osakkaan kannalta riski, koska jos yhtiön taloudellinen tilanne heikkenee ja yritys ajautuu konkurssiin, niin nämä osingot jäävät kokonaan saamatta.

Esimerkkilaskelma

Otetaan esimerkkiyhtiö, jonka avulla voidaan pureutua syvemmin mitä käytännössä tarkoittaa, että yhtiö olisi tilanteessa, jossa se voisi maksaa 100.000€ osinkoja eli alle tuon maagisen 150.000€ rajan. Oletetaan, että tässä yhtiössä on kaksi osakasta X ja Y, jotka omistavat yhtiöstä 75% ja 25%. Yritys on tehnyt voittoa niin, että sen varallisuus on kasvanut tilanteeseen, jossa se voisi maksaa 100.000€ osinkoa. Tämä tarkoittaa, että yhtiön tasearvosta 8% on 100.000€. Lasketaan siis, että 100.000€/8%, josta tulee 1.250.000€. Eli yhtiöllä pitää olla kertynyt taseeseen 1.250.000€ varat ja tästä 8% on tuo 100.000€.

Jotta näin iso varallisuus olisi voinut kertyä, yhtiön on pitänyt tehdä voittoa niin paljon, että tuo 1.25 miljoonaa on kertynyt taseeseen. Jos yhtiö tekee tilikautensa aikana (yleensä vuosi) 100.000€ voittoa, niin siitä pitää maksaa 20% veroa. Meidän esimerkkiyhtiö aloitti juuri ja sen ensimmäinen tilikausi oli huikea, minkä aikana se teki 1.562.500€ voittoa eikä sillä ole velkaa. Kun siitä maksettiin 20% veroa, niin tuon veron määrä oli 312.500€ ja siitä jäi yhtiöön 1.25 miljoonaa, josta nyt voidaan maksaa mainittu 100.000€ osinkoa eli tuo 8 prosenttia.

Tästä osingosta X:n osuus on 75.000€ ja Y:n osuus 25.000€. Kääntäen voidaan siis sanoa, että X:n osuudesta on maksettu 234.375€ ja Y:n osuudesta 78.125€ veroa eli yhteensä 312.500€ jo ennenkuin osingoista voidaan edes puhua. 100.000 euron osingosta maksetaan neljänneksestä, eli 25.000 eurosta pääomatuloveroa 30% alle 50.000€ osuudesta ja 32% ylittävältä osuudelta. Osinkoja jaettavasta 100.000 eurosta maksetaan siis veroa 25.000 eurosta 30%, joka on 7.500€. Jaettavaksi jää siis 92.500€. Näin ollen X:n osuus on tästä 75% omistussuhteen mukaisesti eli 69.375€. Y:n osuus on 23.125€ eli nämä on ne summat jotka yritys voi maksaa osakkaiden tilille, jos sillä on siihen käteistä rahaa. Toisin sanoen veroa on maksettu X:n alle 70 tuhannen euron osingoista yhteensä 240.000€ ja Y:n alle 25 tuhannen euron osingoista on maksettu veroa 80.000€.

Huomioita

Esimerkkiyhtiömme on siinä mielessä huono esimerkki, että se tekee tuon sadan tonnin osingon mahdollistavan tuloksen ensimmäisenä vuonna. Totuus on, että yrityksillä menee vuosia kerryttää tuollainen varallisuus ja pääosa yrityksistä ei koskaa saa kerrytettyä tuollaista varallisuutta. Mutta on laskelmat toimivat myös siinä tapauksessa, että yrityksellä olisi mennyt vaikka 20 vuotta tuon tasearvon kerryttämiseen.

Tähän on muuten hyvä huomauttaa, että jos yritys tekee tappiollisen vuoden, niin sille ei makseta takaisin voitollisista vuosista maksettuja veroja jos ne ovat ylitilikautisia. Jos yritys on tehnyt 100.000 euron voiton vuonna 2020 ja 100.000 tappion vuonna 2022, niin se on maksanut 20.000€ veroja, joten sen taseen loppusumma on pienentynyt maksetun veron verran eli 20.000€. Jos tappio on tehty vuonna 2021 (seuraavan tilikautena), niin se huomioidaan yrityksen voittojen verotuksessa. Toisin sanoen eri tilikausina tehtyjä voittoja ja tappioita ei voi laskea noin vain yhteen vaan voitollisten vuosien maksetut verot jäävät tappioksi.

Myöhennetty verotus

Tein excelissä esimerkkilaskelman, jossa yhtiön voiton verotus oli nolla, mutta osinkoja verotettaisiin aina 30% verolla. Tällöin verokertymä vuosien saatossa oli samaa luokkaa, mutta verotulot siirtyivät valtiolle myöhemmin. Jos esimerkkiyrityksemme ei tee voittoa vaan nolla tuloksen, mutta nostaa jatkossa joka vuosi 8% taseesta ulos, niin verokertymä kasvoi hieman ja osinko vastaavasti pieneni vähän kunnes tase meni nollaan. Jos esimerkki yritys tekee jatkossa 100.000 euron voiton, mutta nostaa taseesta tasaisesti aina 8% voitosta osinkoina, niin vastaavassa ajassa yrityksen tase vahvistui, verokertymä kasvoi hieman ja vastaavasti osingot pienenivät.

Myöhennetyn verotuksen malli helpottaisi yritysten verojen maksua, koska yritys voisi kasvattaa varastoa ja investoida voittonsa liiketoimintaan eikä sen tarvitse varata voittona syntyviä varoja veronmaksuun kuten nyt. Tämä malli suosii selkeästi kasvuhaluisia yrityksiä ja yritykset, jotka eivät hae kasvua vaan maksimaalista osingon maksua kärsivät. Vahvempi tase tarkoittaa arvokkaampaa yritystä, joten omistajat eivät tässä häviä muuta kuin osingon maksussa.

Omistajan verotuksellinen näkökulma

Huojennetun verotuksen omistukset koetaan joissain poliittisissa suunnissa ongelmaksi, koska omistajan kohdalla niiden verotus on palkkatuloja kevyempää. Kuten em. esimerkkilaskelma osoittaa, niin kokonaisuutena osingot päätyvät verotettavaksi varsin merkittävästi. Tässä keskustelussa kuitenkin unohdetaan, että omistajuuteen sisältyy merkittäviä taloudellisia riskejä, jotka kohdistuvat vain ja ainoastaan omistajalle. Omistajat vastaavat yhtiön rahoituksesta, mikä käytännössä tarkoittaa että yritys joutuu varsinkin alkuvaiheessa ottamaan lainaa ja/tai omistaja sijoittaa siihen omia varojaan. Jos yritys onnistuu, kuten esimerkkiyrityksemme, niin sijoitus voi olla loistava ja tuottaa omistajalleen merkittävää tuloa. Mutta jos yritys epäonnistuu, niin sijoitetut rahat menetetään ja lainojen takaukset tulevat omistajille maksettavaksi. Kysymys onkin siitä, miten riskistä maksetaan ja kannattaako riskiä ottaa.

Jos siis maahan halutaan lisää yrityksiä ja yrittäjiä, niin keskustelu asian ympärillä pitää keskittyä faktoihin eikä populistisiin heittoihin verottomista osingoista. Jos taas yrityksiä ei haluta eikä niiden tuomia työpaikkoja, niin keskustelu jatkukoon nykyisellä tasolla.

Edit. 21.10. klo 18:43. Tehty korjaus tappioiden vähennysoikeutta käsiteltävään kohtaan.