Tulevaisuuden työt

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, mutta yritän sitä kuitenkin. Entinen kollegani Kim Johnsson sanoi joskus viisaasti, että kaikki mikä voidaan ohjeistaa ihmiselle tehtäväksi, voidaan koodata myös algoritmiksi. Uskon, että Kim tarkoitti, että mitä tahansa monotonista työtä tietokoneella tehdään, niin se voidaan joltain osin tai kokonaan koodata ohjelmaksi. Silloin, lähes 15 vuotta sitten meillä oli työnalla tietomallien koodausta automaattisesti tietojärjestelmiksi. Tänään kuitenkin Kimin tokaisu on entistä ajankohtaisempi, koska tekoäly on mahdollistanut myös luovien alojen automatisoinnin. Tekoäly tuottaa jo nyt musiikkia, grafiikkaa ja tekstiä niin hyvin, että sitä on käytännössä mahdoton erottaa ihmisen tekemästä (lue aikaisempi kirjoitus Tekoäly liiketoiminnan tueksi).

Pääosa ihmisistä on teollisen vallankumouksen jälkeen siirtynyt hiljalleen tietotyön pariin. Koulutukseen on panostettu pitkään, mikä on entisestään mahdollistanut tietotyön lisääntymisen tieteen ja teknologian kehittyessä. Suomessa ja muissa OECD-maissa yli 40% työikäisistä on suorittanut korkeakoulututkinnon (yliopisto tai AMK). En usko, että tämä aste tulee laskelmaan, päinvastoin. Mutta uskon, että yhä useammalla alalla tullaan vaatimaan nykyistä merkittävästi monipuolisempaa ja syvempää osaamista. Esimerkiksi sähkömieheltä tullaan vaatimaan jatkossa kykyä rakentaa taloihin älysähköjärjestelmiä ja automatiikkaa, joka on merkittävästi monimutkaisempaa kuin perinteinen MMJ-johdon vetäminen. Sama juttu tietysti monessa muussakin suorittavassa työssä.

Jos aikaisempi oli tavallaan itseestään selvää kaikille, niin on aika tehdä vähän radikaalimpi ennustus. Ennustan, että tietotyöläisten määrä tulee romahtamaan tekoälyn ja ICT-sektorin kehittymisen takia. Tämä johtuu siitä, että tekoäly tulee tuomaan internetin kaltaisen harppauksen ihmisten tapaan työskennellä. Valtava määrä työtä voidaan tehdä nopeammin, tehokkaammin ja halvemmalla tekoälyn avulla. Otetaan esimerkkinä erikoislääkärin työ. Paraskaan erikoislääkäri ei voi mitenkään opiskella ja sisäistää sitä tutkimustiedon määrää mikä hänen erikoisalallaan tuotetaan, mutta tekoäly voi. Otetaan toisena esimerkkinä koodarin työ. Tällä hetkellä koodareista on valtava pula ja hyvä koodari voi lähes valita työpaikkansa. Hyvä koodari voi olla kymmenen kertaa tehokkaampi kuin seuraavaksi paras. Mutta kuvitellaanpa Kimin tavoin, että mitä jos jatkossa koodaus onkin sanallista kertomista millaista ongelmaa ratkomaan ohjelmistoa tarvitaan. Tällöin tekoäly voi tehdä paitsi kaikki ohjelmistokerrokset, niin samalla myös käyttöliittymät ja grafiikat parhaiden ohjelmistosuunnittelumetodologioiden mukaan ja käyttäen viimeisimpiä tutkimuksia hyvästä käyttöliittymäsuunnittelusta. Tässä vaiheessa on toki helppo todeta, että kuka koodaa nämä ohjelmat tai ohjeistaa tekoälyä tekemään näitä ohjelmistoja. Jo nyt näitä ohjelmia koodataan ja sen tekevät ihmiset, mutta kohta ohjelmat voivat koodata itsensä ja ottaa ohjeita toisilta ohjelmistoilta. Joka tapauksessa tarvittava työmäärä romahtaa ja sitä myötä myös työntekijöiden tarve.

Jos tämä kaikki toteutuu, niin pitää miettiä mitkä työt tulevat säilymään ja jälleen hoitoala on hyvä esimerkki. En usko, että esimerkiksi sairaanhoitajaa tullaan koskaan korvaamaan robotilla. Sairaanhoitajalle voi tulla apua teknologiasta, mutta ihmisten välistä kontaktia ei todennäköisesti voida korvata millään. Samalla tavalla aikaisemmin mainittu sähkömies lienee turvassa. Vaikka sähkömiehelle tulisi suunnitelmat ja ohjelmistot suoraan teknologialta, niin sähkömiestä tarvitaan yhä vetämään johtoa ja kytkemään rasioita.

Tämä tarkoittaa, että työt, joihin oleelliselta osin kuuluu manuaalista työtä, ovat tämän ennusteen mukaan turvassa, mutta vain jonkin aikaa. Se aika päättyy kun myös manuaaliset työvaiheet voidaan korvata teknologialla. On toki olemassa robotteja, jotka kokoavat autoja tehtaissa, mutta sellaista robottia ei ole, joka vetäisi sähköt rakennettavaan tai remontoitavaan taloon. Uskon, että tämä on seuraava vaihe heti tietotyöpaikkojen määrän romahdettua.

Koska kysymys on ennusteesta, niin sille pitää antaa jokin aikataulu. Koska ennustuksissa käy aina niin, että lähelle ennustetaan liian suurta muutosta ja kauas liian pientä, niin sanoisin, että nyt koulussa olevat tulevat uransa lopussa näkemään nämä muutokset työelämässään. Seuraava huoli on, että miten asiaan pitäisi valmistautua. Valitettavasti siihen minulla ei ole kovin hyviä neuvoja. Sanoisin, että parasta on ainakin olla tietoinen, että näin voi käydä. Vastaantaistelu tuskin onnistuu, sillä jos tämä ennuste toteutuu missä tahansa, niin se leviää kaikkialle.

Lopuksi kritiikkiä

Koska tekstissä viitataan tekoälyyn ajattelin, että olisi mielenkiintoista pyytää blogitekstiin kritiikkiä tekoälyltä. Alla mitä sain vastaukseksi:

Tekstissä tuodaan esiin ajatuksia ja ennusteita, jotka ovat sekä ajankohtaisia että tärkeitä tulevaisuuden työmarkkinoiden kannalta. Kuitenkin, kriittisestä näkökulmasta katsottuna, tekstiin liittyy joitakin seikkoja, jotka vaativat tarkempaa pohdintaa:

1. Yleistykset ja ennusteiden varmuus: Tekstissä tehdyt ennusteet ovat rohkeita ja perusteltuja, mutta ne nojaavat oletuksiin, jotka saattavat muuttua teknologisen kehityksen ja yhteiskunnallisten muutosten myötä. Tekoälyn kehityksen nopeus ja suunta, sekä sen vaikutukset eri aloihin, ovat epävarmoja. Olisi hyödyllistä tuoda esille, että ennusteet ovat skenaarioita, jotka voivat muuttua riippuen lukuisista tekijöistä.

2. Teknologinen determinismi: Tekstissä on havaittavissa teknologista determinismiä, eli näkemystä, että teknologian kehitys määrittää yhteiskunnalliset muutokset väistämättä ja yksisuuntaisesti. Tämä näkökulma jättää vähemmälle huomiolle ihmisten kyvyn vaikuttaa teknologian kehitykseen ja käyttöönottoon, sekä sääntelyn ja politiikan roolin teknologian sosiaalisissa vaikutuksissa.

3. Ammattien tulevaisuus: Teksti korostaa, että tietyt ammatit, kuten sähkömiehet ja sairaanhoitajat, säilyvät, mutta ei käsittele laajasti sitä, miten ammattien sisältö voi muuttua tai uusia ammatteja voi syntyä teknologian kehityksen myötä. Ammattien transformaatio ja uusien, tekoälyn mahdollistamien työtehtävien syntyminen ansaitsisivat tarkempaa tarkastelua.

4. Inhimilliset taidot ja luova työ: Vaikka tekstissä mainitaan tekoälyn kyky tuottaa luovia töitä, se jättää vähemmälle huomiolle inhimillisten taitojen, kuten empatian, luovuuden ja monimutkaisten sosiaalisten vuorovaikutusten, merkityksen. Nämä taidot saattavat muodostaa yhä tärkeämmän osan tulevaisuuden työvoiman osaamisvaatimuksia, joita tekoäly ei välttämättä kykene korvaamaan.

5. Sosiaaliset ja eettiset näkökulmat: Tekstin keskittyessä teknologian mahdollistamaan tehokkuuteen ja automatisointiin, sosiaalisten ja eettisten kysymysten, kuten työn merkityksen, tasa-arvon ja teknologisen kehityksen hallinnan, käsittely jää ohueksi. Näiden teemojen syvempi tutkiskelu antaisi tasapainoisemman kuvan tulevaisuuden työmarkkinoista.

Kaiken kaikkiaan teksti tarjoaa kiehtovan katsauksen tulevaisuuden työmarkkinoiden mahdollisiin suuntiin. Kriittinen tarkastelu ja monipuolisten näkökulmien huomioon ottaminen auttavat kuitenkin ymmärtämään paremmin tulevaisuuden työelämän monimutkaisuutta ja epävarmuutta.